Vuosia sitten, kun kirpputorit alkoivat vasta saavuttaa suosiotaan, saatoin kantaa sieltä milloin mitäkin tuunattavaa pääosin sen turvin, että kun halvalla sai. Nykyään harkitsen ihan eri tasolla tuotteen todellista tarvetta, vaikka sen saisikin käytännössä ilmaiseksi. En tosiaan halua, että kaikki nurkat tursuavat käyttämättömiä vaatteita tai niitä pinoja, jotka odottavat käsittelyä. Minulla on yleensä korkeintaan pari isompaa projektia kesken, sillä stressaannun helposti tekemättömistä sellaisista. Onneksi projekteja on monen laajuisia, sillä joidenkin toteuttamiseen menee muutama minuutti, joidenkin taas vähän pitempään.
Joskus tosin tulee vastaan myös sellaisia vaatteita tai tavaroita, jotka näkee itse heti eri tavalla kuin niiden entinen omistaja on nähnyt, tai alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut. Tälläisia vaatelöytöjä on ihana tehdä, sillä niiden lopputuloksista saa iloa parhaillaan vuosien ajan. Löysin viime kesänä siskoni perheen luona Mikkelissä käydessäni aivan uskomattoman kauniin puuvillakankaan Pelastusarmeijan kirppikseltä, joka oli vangittu aivan hirveään mekkoon. Kangasta oli tungettu luomukseen metreittäin, ja se muistutti pitsireunoineen ja superpitkän helmansa kanssa enemmänkin barokkiajan telttaa. Hintaa ei ollut kuin muutama euro, joten nappasin luomuksen mukaani ja kiikutin sen junassa kotiin ja otin ompelukoneen välittömästi esille. Mekko osoittautuikin monipuoliseksi; siitä sain ommeltua itselleni paljon pienemmän mekon kaventamalla saumoja, työtuoliini uuden pehmusteen sekä kangaskoreja.
Toinen lempparilöytöni oli alussa hieman kysymysmerkki, ja aikaa ostamisen jä käyttöönoton väliin jäi yli vuosi. Musta, ohutta kangasta oleva jakku oli alunperin Finnwearin ei-niin-moderni olkatoppauksinen pusakka, joka ei sinällään herättänyt minkäänlaista innostusta. Jokin sen mallissa kuitenkin kiehtoi, ja peplum-helma ratkaisi lopulta sen, että päätin ostaa sen. Viimeistelin sen muutama päivä sitten ja se onkin kivan ohut lisä tulevan kesän kuumiin työpäiviin :)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti