Sateinen mieli

Hui, kun voi ihminen olla väsynyt. Se paljon odottamani muutto ei mennyt kyllä yhtään niin, kuin olin alun perin toivonut ja unelmoinut. Oikeastaan tärkein muuttoapumme, isäni, oli tietenkin sairaana, mutta luojan kiitos me saimme tarpeeksi monta apuria hoitamaan isot kalusteet uuteen osoitteeseen, vaikka usko meinasi välillä loppua. Tämän lisäksi olen joutunut ajamaan parisenkymmentä kertaa yksikseni täydellä lastilla uuden ja vanhan kodin välillä, ihan vain että saimme asunnon tyhjennettyä. Hirveen raskasta hommaa työpäivän jälkeen. Asunnon luovutuspäivänä saimme kuin ihmeen kaupalla asunnon lopulta siivottua ja avaimet palautettua, vaikka sähköt katkaistiin aivan liian aikaisin. Raivostuttavaa, minulle luvattiin että sähköt pysyvät myös vanhalla asunnolla koko päivän, mutta ne katkaistiinkin jo klo 10, joka aiheutti ihan vain lievää epätoivoa. Yritä siinä sitten imuroida, kun imuri ei toimi eikä lamput syty. Edes aurinko ei paistanut, joten asunnossa oli todella pimeää. Itkuhan siinä meinasi jo tulla, mutta homma olisi nyt viimein hoidettu. Ainoa vaan, että tarkastaja soitti minulle tänä aamuna, että siivous ei mennyt läpi, koska uunin takaosa oli puhdistamatta. Siinä vaiheessa ajattelin vain, että laittakaapa kuule laskua vain sitten perään. Ah, rahanmenoa ei voi estää.

Tämän lisäksi toinen koiristamme on aiheuttanut ihan hirveästi huolta, sen jälkeen kun pienellä todettiin munuaisten vajaatoiminta. Jouduimme sen lisäksi operoimaan hänen tulehtuneen suunsa, joka vaati siis anestesian. Anestesia oli todella suuri riski niin vanhalle sydämelle, jossa jo pieni sivuäänikin oli kuultavissa. Olemme joutuneet nyt parin viikon sisään hyvästelemään parhaan ystävämme jo useampaan kertaan, vaikka lääkäri ei ollutkaan vielä lähettämässä häntä viimeiselle matkalleen. Tämä asia on painanut kyllä jo pitkään päällimmäisenä mielessä, ja omakin olo on jatkuvasti huono ja ilmassa on jonkilaista yleistä ahdistusta. Olen itkeskellyt jopa töissä tämän pahan mielen takia jo useamman kerran, mutta onneksi olen tainnut pystyä pitämään poruni salassa.

Luonnollisesti aina ei voi olla positiivinen, ja vaikka tykkään pitää blogini hyvän mielen ja kivojen juttujen alustana, on joskus kyllä saatava purkaa mieltään ja todeta, että joskus on vain todella huonoja viikkoja. Ja tuo ärsyttävä ilmakin! Taisin jopa hieman raivota tuolle harmaudelle eilen mielessäni. Fazerin mustikkasuklaa auttaa onneksi kaikkeen, sitä onkin kulunut vähän turhan paljon viime päivinä. Ja kyllähän tämä tästä taas jossain vaiheessa iloksi muuttuu!

Sään ankeudesta huolimatta oikein aurinkoista keskiviikkoa ja pääsiäisen odotusta! :)


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti